Flowblogi

Juhlavalmisteluja

Tiistai, 8. Toukokuuta 2012

Muutama vuosi sitten sain ajatuksen tehdä uusiksi sooloteokseni Välilaskun. Alkuperäinen teos vuodelta 1995 oli väliraportti silloin 20 vuotta kestäneeltä tanssijan matkaltani. Kohta tulee täyteen 50 vuotta elämää, josta 37 vuotta on mennyt tanssin merkeissä ja siitä kolmekymmentä vuotta ammattilaisena. Sen kunniaksi – Toinen Välilasku.

Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä vanha teos lähes samanlaisena uudestaan, vähän vain päivittää sitä.  Mutta toisin kävi, niin kuin usein taideteosta tehdessä käy. Matkan varrella tulee uusia mielenkiintoisia ideoita, yksi ajatus johtaa uuteen ja teos alkaa luoda itse itseään.

Vuoden 1995 Välilaskussa vauhtini oli melkoinen ja olin laittanut kaikki osaamani akrobaattiset temput sinne. Tämänhetkinen liikemaailmani on lempeämpää ja viipyilevämpää. Käytössä oleva Lappalaisen Jussin alkuperäinen äänimaailma sallii aivan erilaisen lähestymisen. Kirkas ja virtaava improvisoitu liike sitoutuu voimakkaasti nyt -hetkeen ja tunteeseen. Pahasti kipeytyneet jalat tekivät harjoittelusta ajoittain tuskaista ja veivät ajatuksia tanssimisesta luopumisen suuntaan. Luopumisesta tuli pääteema teokselle. Pienistä ja isoista luopumisista ja uusista aluista.

Noin 50-minuuttinen Toinen Välilasku alkaa uudella tanssiteoksella ja jatkuu videolla, joka koostuu urani aikana taltioidusta tanssista. 37 vuoden aikana materiaalia on kertynyt paljon. Kymmeniä VHS-nauhoja, erilaisten videokameroiden nauhoja ja kuva-albumeja läpikäydessä palautui mieleen myös lukuisat muut työni, jotka ovat tallessa vain mielessä. Materiaalin läpikäynti muistutti myös siitä, kuinka valtavan määrän ihmisiä olen saanut kohdata tanssin kautta – opettajia, oppilaita, tanssijoita, koreografeja, muusikoita, ohjaajia, valo-, ääni- ja pukusuunnittelijoita… Video- ja kuvamateriaalista olen poiminut nähtäväksi sellaista, mikä ei välttämättä ole yleisölle niin tuttua – opettamista, yksinäistä treenausta, opiskelua. Toki yleisö saa nähdä osia tutuista koreografioistani ja tanssijan tehtävistä ja tunnistaa mukana olleita tanssin harrastajia ja ammattilaisia.

Voisi kuvitella, että 30 vuotta ammattilaisena toisi varmuutta ja rutiinia tässä tanssitaiteilijan työssä. Toki paljon oon oppinut, mutta jokainen työ on uusi. Aina jännittää. Pari viikkoa h-hetkeen.

- Maria