Flow Productions » Flowblogi

Maria Littow antoi oman panoksensa Silly Walk-päivään

Pirjo — Fri, 07 Jan 2011 16:55:32 +0000

Katso Oulun YLE:n sivu

YLE: Silly walk virkistää mielen ja ruumiin

Loppusuoralla ollaan

Maria — Fri, 10 Sep 2010 16:17:36 +0000

Arki alkaa, oletko valmis? – näyttelyn avautumiseen ja ensiesitykseen on viikko. Projektin eri osat alkavat olla valmiit, maanantaina alkaa viimeinen rakennusvaihe, kun Valvegalleria muutetaan arkiseksi tilaksi ja esityspaikaksi. Mukava kutkuttava fiilis.

Tämän Arki-projektin lähtötilanteessa vuosi sitten elokuussa minulla oli valtion taiteilija-apuraha, tyhjää täynnä oleva kalenteri, vanha kamera ja intohimo tehdä puutöitä ja tanssia. Postissa tuli mainoskirje, joka oli otsikoitu Arki alkaa, oletko valmis? Siitä tämä alkoi, arkisten asioiden taltioiminen.

Enpä ois vuosi sitten osannut aavistaa, mitä kaikkea tulee tämän projektin parissa tehtyä, etenkin sen jälkeen kun kierrätysajatus tuli osaksi projektia. Olen purkanut osiksi toista sataa jäkälälaatikkoa, poistanut pohjamaalin kymmenistä käyttämättäjääneistä vuorilaudoista, vanhoja tuoleja on kunnostettu (siinä on hienona apuna ollut puuseppäopiskelija Jori Hiltunen). Olen päässyt perehtymään myös video-ohjelman tekemiseen ja virkatakin olen saanut (en siis ole saanut takkia, vaan olen saanut virkata). Ja tanssia. Nyt kyllä tuntuu, että enää ei oikein viitsi yksikseen harjoitella. Mukavaa on ollut kun työryhmän muut jäsenet, Jari, Kari ja Jori, ovat olleet harjoituksissa ja koeyleisökin teki hyvää.

Mutta onhan tässä vielä tekemistä. Lavasteet ja näyttelyn taulut, tuolit ja matot, odottavat verstaalla siirtoa galleriaan. Rakentaminen alkaa maanantaina ja kun näkee kaiken kerralla lopullisessa paikassa, muutokset voivat olla tarpeen. Ja Galleriassa valo-Jarin ja ääni-Karin työpanos konkretisoituu. Vasta Galleriassa päästään kunnolla kokeilemaan, miten kuvaohjelma esityksen aikana toimii. Ja kuinka tilan kaiku vaikuttaa puhumiseen ja äänentoistoon.

Mielenkiintoista on ollut ja kohta alkaa se toinen kiehtova osa – yleisön kohtaaminen.

Hesari arvioi Kaamoksen esityksen Pyhäjärvellä

Pirjo — Sat, 31 Jul 2010 19:50:38 +0000

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Lucia-neidon+itsemurha-aikeet/HS20100730SI1KU04j8f

Jokinaisesta Kaamokseen

Pirjo — Fri, 23 Jul 2010 07:31:08 +0000

Olen palannut Lapista ihan mielettömän hienolta Jokinainen-vaellukselta ja valmistautumassa esiintymään Täydenkuun Tanssit-festivaalilla, Pyhäjärvellä. Aikamoinen käänne: yöttömästä yöstä päivättömään päivään.

Jokinainen- taidevaellus oli Reijo Kelan ja Katariina Angerian yhteistyössä ideoima ja toteuttama projekti, jossa laskettiin 20 000 muovipullosta rakennetulla lautalla Karesuvannosta Tornioon kolmen viikon ajan. Naisenhahmoinen lautta rakennettiin insinööri – seikkailijaurheilija Seppo Mäkisen tekemän suunnitelman mukaan. Sen päällä vuorotteli neljä tanssijaa ja yksi muusikko esiintymässä Jokinaisena: Reijo Kela, Katariina Angeria, Anne Hiekkaranta, Kristiina Ilmonen ja minä. Lautan kapteenina toimi Sepon lisäksi Krisse Suninen.

Matkustimme eri mittaisia päivämatkoja, pisin oli 85 km ja se kesti 27 tuntia. Pari yötäkin tuli vietettyä Jokinaisen helmoissa, mm. juhannusyö, jolloin sai pari tuntia nukuttuakin, päinvastoin kuin Kukkolankosken laskua edeltävänä yönä, jolloin urakoimme meloen ja sestoen vastatuuleen aamu neljään asti, jotta oltais ajoissa seuraavan päivän laskua varten kosken niskassa.

Pysähdyimme aika ajoin osallistuaksemme kylätapahtumiin ja esiintyäksemme rannoilla. Itselläni oli viisi Streams-keikkaa eri paikkakunnilla William Petit´n ja Rosine Fefermanin kanssa. Streamsin takia olin muutaman päivän rantautuneena lautalta. Erkaneminen Jokinaisen ryhmästä teki kipeää: kun lautta Kolarissa jatkoi matkaa ilman minua, puhkesin itkemään ääneen. Oli ihan kuin rakastettu olis lähtenyt merille pitkäksi aikaa. Jälleen näkeminen olikin sitten juhlaa. Toin Jokinaiselle Streamsistä jääneitä ruusuja ja tanssin rantavedessä niiden kanssa: Streams meets Jokinainen.

Jokinainen vahvistaa haluani jatkaa yhteisöllisissä projekteissa, joissa työryhmä tiivistyy perheeksi ja yhteys yleisöön luodaan voimakkaksi. Jokinaisessa se tapahtui luontevasti yleisölle henkisesti ja fyysisesti tärkeän Väylän (=joki) kautta. Jokinaisena tanssiminen, etenkin koskissa, oli huumaava kokemus. Tunsi tanssivansa luonnonvoimien kanssa. Olo oli voimakas ja juhlava.

Kaksi vuotta sitten katsoin Kukkolankoskea rannalta ja ajattelin, että tuostahan en ainakaan tule alas. Ihan niin kuin paikalliset asukkaat, jotka toistelivat meille alkumatkasta, että “Ette te ainakaan Äijäkoskesta tule”, ja kun se tultiin, niin “No Matkakoskesta te ette ainakaan selviä”. Ja viimeinen Kukkolankoskelle oli kerääntynyt sadoittain ihmisiä seuraamaan miten Jokinainen lipui majesteetillisesti kyydissään koko tiimi! Mikä voitonhuuma!

Nyt olen valmistautumassa esittämään Kaamosta Pyhäjärvellä. Palaan festivaalille ensimmäistä kertaa esiintyjänä oman johtajakauteni jälkeen. Kaamoksen maailmaan on ollut erilaista astua kekellä ihaninta kesää. Jännittävää nähdä miten Kaamoksen musta huumori puree festivaalilla.

(English) From a project to another

Pirjo — Fri, 18 Jun 2010 17:41:43 +0000

I´m at the airport of Turku about to fly back to Oulu. I spent here a week to work on Kadonnut Kaupunki (Lost City)- project. We were rehearsing this piece that will premiere in Turku in 2011 as part of the programme of the culture city of Europe. We had a lot of fun. Some artists from Turku started to work with us which was great.

I will stay at home only for one day to prepare myself for another great project: Jokinainen (River woman). It is a danceinstallation that will travel from Karesuvanto to Tornio along the rivers of Muonio and Tornio. The artistic director of this amazing project is Reijo Kela. We will start the travel on June 25th and will arrive in Tornio before mid-July. The audience will watch the installation from the shores of the river.You may follow the travel on our website: www.jokinainen.fi. or join us in Facebook or Twitter. We have GPS on the raft so that you may see exactly where we are each moment – check the website for the info.

In connection with Jokinainen we will perform Streams in five towns: Kolari, Turtola, Aavasaksa, Kukkola and Tornio. This is the piece that I perform with William Petit (dance) and Rosine Feferman (double bass). In addition to this there will be improvised dance and music that you may run into during these three-four weeks (25.6.-15.7.) in several places .Hope to meet you somewhere along the way!

Have a great summer!

Harjoituksia ja nimen metsästystä

Pirjo — Sat, 29 May 2010 05:58:36 +0000

Tällä viikolla treenaan sirkustaiteilija Ilona Jäntin kanssa uutta teosta, jossa yhdistetään tanssia, sirkusta ja animaatiota. Ensi-ilta on vasta ensi vuoden maaliskuussa, mutta kokoonnumme harjoituksiin 1-2 viikon pätkissä vuoden ajan. Ensimmäinen harjoitusjakso oli viime helmikuussa. Yksi syy varhaiselle aloitukselle on se, että animaattori Tuula Jeger tarvitsee tiedon näyttömätapahtumista ennen kun hän voi aloittaa luomaan omaa osuuttaan teoksesta.

Yksi teoksen lähtökohdista on, että koitamme löytää eri mittaisille metalliputkille mahdollisimman monenlaista käyttöä. Ilona tietenkin tekee ilma-akrobatiaa kolmimetrisen putken päällä, tanssimme yhdessä putken kanssa (kyllä se on raskas ja välillä kolahtaa kipeästi päähän), ja eilen putkista taisi kehittyä jonkinalainen ikiliikkujakin. Tänään jatkamme tuon häkellyttävän keksinnön kimpussa.

Mutta mistä teokselle nimi? Sen pitäisi olla ilmaus eri elementtien fuusiosta, sen pitäisi olla tunnelmaltaan outo ja kummallinen, ja sitten sen pitäisi vielä oikeasti muistuttaa kutsumanimeä.

Arki etenee

Pirjo — Mon, 26 Apr 2010 05:31:34 +0000

Arki alkaa, oletko valmis -projektin monitaiteellisuus tekee sen harjoitusjaksosta hyvin vaihtelevan. Koko ajan on jotain tekemistä ja pohdittavaa, tanssisalissa, verstaalla, tietokoneen äärellä. Tanssitreeneissä improtessa ja jo hahmottuneita kohtauksia hioessa syntyy ajatuksia myös lavasteista ja niiden yksityiskohtaisistakin vaatimuksista. Piirtäessä ja puuta työstäessä mieli käy läpi arkisia ajatuksia, jotka puolestaan vaikuttavat puuasetelmien lisäksi seuraaviin tanssiharjoituksiin. Ja kamera kulkee mukana lähes kaikkialla. Kameran asettelu ja itselaukaisijan virittely pysäyttää tilanteen hetkeksi. Otettuja valokuvia lajitellessa käsitys vuodesta ja sen kulusta selkenee ja osa taltioiduista tilanteista valikoituu lopulliseen näyttelyyn ja esitykseen.

Pidin pari viikkoa paussia treenaamisesta ja keskityin flunssan hoitoon ja puutavaran roudaamiseen. Tuli tehtyä jännittävä retki ison peräkärryn kanssa Hailuotoon. Kyllähän sen kärryn kanssa eteenpäin ajaa, mutta miten sen kanssa peruuttaminen voikin olla niin hankalaa. Verstaalla on nyt aikamoiset, mutta ei vielä riittävät määrät erilaista puutavaraa laituria ja näyttelyä varten. Kunhan kuivuvat niin pääsen testaamaan rakenteita.

Parin viikon paussi tanssitreeneissä teki hyvää vaikka lepäilyn jälkeen liikkeellelähtö onkin useimmiten fyysisesti kivuliasta. Mutta ajatukset juoksevat kirkkaammin, tekemänsä näkee tuoreemmin ja muutoksia on helpompi tehdä.

Maria Littow

(English) Ensi-illan jälkeen

Pirjo — Sun, 25 Apr 2010 06:57:20 +0000

Sain ohjaustyöni Slapstickiä, Spalstickiä! ensi-iltaan 23.4. Intensiivinen urakka päättyi palkitsevaan ensi-iltaan: yleisö nauroi ja tuntui viihtyvän teoksen parissa.Ei voi muuta kuin olla tyytyväinen.

Esitys sisältää valtavan määrän eri elementtejä, yksistään teknistä henkilökuntaa kaikkea hoitamassa on viisi henkilöä. Siispä ei ole ollenkaan yksinkertaista saada kaikkea toimimaan kellon tarkkuudella, kuten pitäisi. Ensi-illassakin sattui ääniajossa ohjaajan ja tanssijoiden hermoja raastava virhe: kahta äänilähdettä ajettiin päällekkäin, emmekä hetkeen tienneet saadaanko esitys vielä pelastettua. Kun tuollainen tilanne tulee, sekunnit tuntuvat tunneilta. Vääntelehdin penkissä voimattomana, puhumattakaan äänisuunnittelijasta, joka kertoi jälkikäteen, että hänen olisi tehnyt mieli hypätä näyttämölle ja keskeyttää esitys. Onneksi tanssijat jatkoivat kuin mitään ei olisi tapahtunut, väärä biisi saatiin lopulta feidattua ja videolta tuleva materiaali jatkumaan. Eikä yleisö tietenkään ollut huomannut mitään, kuten myöhemmin kuulimme. Ei muuta kuin kohti uusia nöyryytyksiä.

Seuraavaksi lähden Puolaan treenaaman syksyn kantaesitystä, Here to stay-teosta. Kansainvälinen työryhmämme kokoontuu Krakovassa kahden viikon residenssiin. Onneksi lentoliikenne taas sujuu.

(English) Slapstick, Spalstick!

Pirjo — Sun, 11 Apr 2010 13:04:07 +0000

I´m working on Slapstick, Splastick! with choreographer-dancers Pauliina Tyni and Vaatu Kalajoki. The premiere will be in less than two weeks. We had the first run through last Friday and now it´s time to kill the darlings. Let´s see how painful that will get.

I believe the piece will be crazy and funny. The two performers are really working hard, and all the rest of the team as well. We laugh a lot and really enjoy the process. Come and check the piece out.

Slapstick

Pirjo — Thu, 01 Apr 2010 15:59:27 +0000

We have rehearsed Slapstick in Valve theatre this week. It is the choreography of Vaatu Kalajoki and Pauliina Tyni that they invited me to direct. We created new versions of the scenes that Pauliina and Vaatu had been working on. Today I brought some new music suggestions that we tried out. Django Reinhardt worked really well for a couple of scenes. We also tried Ink Spots and Audrey Hepburn´s song from Breakfast at Tiffany´s. I found Reinhardt and Hepburn while listening to Jónsi´s interview on NPR. (Jónsi is the lead singer of Sigur Ros.) It´s funny what the sources of ideas sometimes are.

We have had a lot of fun in rehearsal. It is very demanding to direct a piece when all of the original ideas are there and you just need to figure out what is working and what is not, and especially how things should be changed. I feel that my brain is overloaded just now. Great to have the Easter holiday for a couple of days.